Monet meistä, varsinkin tytöistä, muistamme varmasti sen ajan, kun omalle nukelle piti keksiä maailman kaunein nimi. Tai sen, kun salaiseen päiväkirjaan kirjoitettiin ihastuksen nimi sydämen sisälle ja viereen lista lastennimistä, jotta ne olisivat sitten valmiiksi päätetty.
Ennen oli tapana antaa lapselle nimeksi jonkin edesmenneen sukulaisen nimi, kunnioittaakseen hänen muistoaan. Monet tekevät näin vieläkin, mutta jostain vanhemmille on herännyt into nimetä lapsensa mitä kummallisimman nimisiksi: Vai kuulostaako Nokia enemmän lapsesi etunimeltä, kuin puhelimesi merkiltä? Lukeeko Nanso poolosi kauluksessa vai lapsesi paidan nimilapussa? Kaljaa ja Colaa voi ostaa kaupasta, mutta niiden kanssa voi nykyisin myös lähteä sinne.
Väestörekisterin nettipalvelun kautta (www.vaestorekisterikeskus.fi) pystyy tutkimaan millaisia etunimiä Suomesta oikein löytyykään. Enää ei selkeästi kangistuta vanhoihin kaavoihin tai mietitä isomummin nimeä silloin, kun lapselle pitäisi keksiä nimi.
Oma lapsi on tietysti Rakas (naisia alle 15, miehiä alle 15), Kulta (44/35) tai Ihana (86/15), mutta pitääkö sen asian seurata ihmisen mukana joka päivä, kun hän mainitsee nimensä? Hellyttelynimet sikseen, lapsen voi nimittäin nimetä oman suosikki sarjakuvasankarinsa nimellä! Esimerkiksi Tintti, Tarzan ja Keiju lämmittävät jossain päin Suomea isien ja äitien sylejä. ”Lapseni on satumaan suloisin Keiju! ”Minun lapseni onkin viidakon kuningas, Tarzan!”
Lapselle olisi tietysti upeaa antaa arvokas ja hienostunut nimi, joten nimetäänpä taapero pikku-Giorgioksi, Alexanderiksi tai Lucaksi yms. Hieman ihmetyttää, kun vanhemmat ovat Maija Virtanen ja Matti Laitinen, mutta heidän poikansa on Giorgio Jesus William Alexander Laitinen. Itselle tulisi tuollaisen tapauksen kohdalla mieleen tarkistaa isän ja lapsen silmien ja hiusten värit, sekä udella, että onkos lapsen äiti nuorempana paljonkin matkustellut tyttöporukalla Etelä-Euroopan suunnalla.
Teksti: Senni Tuominen
Kuvat: www.morguefile.com
Kuvat: www.morguefile.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti