maanantai 12. joulukuuta 2011

Pääkirjoitus: Vapaata sivistystoimea rajoitetusti

Paasikivi-Opisto, vuosi 2011. Kahdeksan kuukautta kestävä vapaan sivistystoimen mediajournalistien linja. Näiden kahdeksan kuukauden aikana opiskelemme journalismia, tv- ja radiotyöskentelyä, julkaisemme lehtiä perinteisenä paperiversiona kuin myös tätä nettilehteä, joiden sivuilla paraikaa silmäsi lepää.

Ilmaista tämä opetus ei ole. Päinvastoin. 80 euroa per viikko. Hintaan sisältyy opetus, lounas sekä esimerkiksi ATK-ajokortti. Näin siis jos et asu opistolla. He maksavat vielä asunnostaan ekstraa, totta kai.

Ilmaista tämä opetus ei siis todellakaan ole. Mutta miksi olisikaan? On aivan selvä asia että jollain tavalla kansanopiston on toimintansa rahoitettava.

Vaikka opetusmaksu tällä hetkellä tuntuu joillekin melko korkealta, ovat tulevaisuudennäkymät vieläkin lohduttomampia.

Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen ensimmäinen budjetti kun iskee juuri vapaan sivistystyön perusrahoitukseen. Itse asiassa vapaa sivistystyö on ainoa opetus- ja kulttuuriministeriön koulutusala, jonka määrärahojen kehitys on pakkasen puolella.

Valtiovarainministerin esittämästä summasta hallitus pudottaa kansanopistojen määrärahoja 5 miljoonalla eurolla. Summa vastaa yli 109 000 opetustuntia.

Kun määrärahoja leikataan, säästöjä on tehtävä myös koulujen puolesta. Jotta opetuksen taso pystyttäisiin pitämään edes jokseenkin tyydyttävällä tasolla, on rahaa pakosti kerättävä muualta. Katse kohdistuu siis opintomaksuihin. Korotuksilta ei voida välttyä.

Kansanedustaja Petteri Orpo (kok.) totesi opistomme eduskuntavierailulla, että säästöleikkauksia on pakko tehdä ja silloin joku väkisinkin kärsii. Näin on toimittava, jotta tulevaisuudessa seuraavilla sukupolvilla on asiat paremmin. Kannetaan huolta tulevaisuuden veronmaksajista.

Totta sekin, mutta miksi leikkauksia nimenomaan täytyy tehdä niillä alueilla, missä sen vaikutukset selvemmin näkyvät, pienituloisilla. Säästetään siis esimerkiksi nuorten ja vanhusten kustannuksella.

Jo nyt opiskelijoiden on venytettävä senttejä viimeiseen asti. Opiskelukustannukset ja eläminen ylipäänsä ovat kallistuneet kallistumistaan, mutta tuet eivät läheskään samassa suhteessa. Opinnot on rahoitettava työllä, joka todennäköisesti vain viivyttää opiskeluja ja valmistumista.

Kun köyhä nuori punnitsee opiskeluvaihtoehtojaan, ei hän todellakaan valitse kallista kansanopistoa vaikka opetuksen taso kuinka olisi priimaluokkaa. Hän äänestää lompakollaan.

Eikö olisi tärkeämpää tukea tulevaisuuden veronmaksajia valmistumaan tehokkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla, parempien tulojen äärelle. Niistähän sitä veroakin sitten voidaan kiskoa paremmalla omallatunnolla.

Entä ovatko tulevaisuuden veronmaksajat silloinkin kansanedustajien mielessä, kun taas seuraavan kerran omia palkkojaan ja eläkkeitään nostavat.

Vesa Siltanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti